Taivaalla kuu tuskin hengissi¤i¤n
keskelli¤ hauraiden pilvien virtaa.
Juro vartiomies palatsin luona
katsoo vihoissaan tornikelloon.
Uskoton vaimo on menossa kotiin,
hi¤nen kasvonsa kovat, sulkeutuneet,
ja uskollista polttaa kaipuu,
jota unen tiukka syleily ei saamuta.
Ja miti¤ heisti¤? Viikko sitten huokasin,
heitin maailmalle hyvi¤stit. Mutta huoneessa
ilma on tunkkainen ja li¤hdin puistoon
katsomaan ti¤htii¤, koskettamaan lyyraa.
Submit Corrections
|
